Tekstit

PITKÄSTÄ AIKAA

Kuva
Kuten moni teistä on varmasti huomannutkin, blogissani on ollut jo yli parin kuukauden ajan melko hiljaista. En ole siis päivitellyt blogia ollenkaan, vaikka instagramin puolella olenkin ollut aktiivinen. Taisin keretä jotain siitä mainitakin, että aloitin syksyllä traumaterapian ja se on kyllä nyt vienyt keskittymiseni kokonaan pois blogin luota. Käyn EMDR -terapiassa säännöllisesti joka viikko ja se on ollut hyvin intensiivistä ja täten syönyt myös voimavarojani kaiken muun lisäksi. Olen nyt käynyt terapiasta jo yli puolet ja olen saanut käsitellä EMDR -tekniikan avulla jo monta traumaa (en pysy enää edes itse laskuissa mukana, mutta noin 4-6 traumaa on nyt käsitelty). Tosiaan monet traumat minulla linkittyvät keskenään toisiinsa, joten se on helpottanut niiden nopeaa käsittelyä. Kun aletaan käsittelemään tiettyä traumaa, voikin olla että kesken kaiken alkaa puskemaan pintaan jotain muuta. Olen kyllä äärettömän iloinen, että lähdin tähän eheytymisprosessiin mukaan ja tulen mahdolli...

KUULUMISIA JA AVATAAN MARRASKUUN BETTE BOX

Kuva
*Sisältää mainoslinkin  Pitkästä aikaa taas täällä teille kirjoittelen.  Nyt on kyllä hetkellisesti muu elämä mennyt ihan täysin blogin edelle. Syksy on mennyt aika nopeasti ja kaikenlaista on ollut tässä meneillään. Kirjoittelen erikseen niistä myöhemmin vähän isommin. Ihme ja kumma, mutta tää pahin pimeys ei ole kuitenkaan saanut musta otetta tänä syksynä. Mieli on pysynyt aika virkeänä myöskin. Mulle oman hyvinvoinnin kannalta on ollut tosi tärkeää saada panostaa myös itseeni. En ymmärrä sitä, miten moni on valmis unohtamaan itsensä esimerkiksi lasten tai muiden ihmisten takia. Jos haluaa laittaa toiset itsensä edelle, niin eihän se sitä tarkoita, että itsestä huolehtiminen pitäisi kokonaan unohtaa. Eriasia sitten jos ei jaksa, sillä ei aina tarvitsekaan jaksaa. Itse panostan pääosin terveelliseen ruokavalioon, sopivaan unen määrään ja vitamiineihin. Herkuttelen tosin vielä vähän liiankin usein! Näiden lisäksi panostan myös siihen, että käyn säännöllisesti hieronnass...

KAMALA KAAMOS

Kuva
En ole hetkeen taas kirjoitellut tänne, kun omassa elämässäni on ollut vähän kaikenlaista meneillään, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin. Haluan yhä pitää blogin kirjoittamisen rentona ja täysin vapaaehtoisena, enkä aio ottaa sen kirjoittamisesta sen enempää mitään paineita. Mutta nyt tämänkertaisiin ajatuksiini, nimittäin tulevaan talveen ja sen tuomaan kaamokseen joka lähestyy taas pikkuhiljaa sekä myös vähän muistelmia viime syksystä. Ja vaikka siihen vielä onkin aikaa, niin nyt jo nämä pimenevät päivät ja kylmyys kyllä vievät super äkkiä voimat. Itselleni henkilökohtaisesti syksy ja alkutalvi ovat äärettömän vaikeaa aikaa, vain lähinnä niiden tuoman pimeyden takia. Syksyllä tosin on hyvin kaunista ja syksy myös symboloi minulle muutosta. Kun vanha lähtee, niin uusi voi tulla tilalle, mutta se myös kertoo pian saapuvasta talvesta ja sen mukana tulevista kylmyydestä ja pimeydestä. Viime talvi oli kyllä äärimmäisen raskas ja vaikea. Tottakai siihen vaikutti myös se...

HIUSTEN VÄRJÄYS KASVEILLA

Kuva
Olen tässä viimeaikoina kertonut teille aika avoimesti  kipeistä ja isoistakin asioista ja myös samalla itse prosessoinut paljon menneisyyttäni.  Minulla oli noin puoli vuotta sitten todella raskas elämänvaihe ja huomasin tässä hiljattain, että hiuksia lähtee myös aika voimakkaasti päästä. Siispä kaipasin pientä hengähdystaukoa ja jotain hemmottelua itselleni kaiken stressin keskelle. Otin yhteyttä Hyvinkään Kauneuskeskus Siniseen Hetkeen ja he lupautuivat tekemään minulle hiuskäsittelyn, joka sisältää kasvivärjäyksen ja hiustenpesun sekä hiustenleikkauksen. Ja vaikka ulkona satoi ja oli muutenkin kamala syysilma, pystyin kampaamon ihanissa tiloissa kokemaan tällaisen "sinisen hetken". Kyllä itsestä huolehtiminen ja hemmottelu on toisinaan hyvinkin tärkeää!           Ensiksikin on pakko sanoa, että kampaamo antoi minulle aivan mahtavan ensivaikutelman.  Kampaamon yhteydessä on myös kauneushoitola ja paikanpäällä on ihanan rauhalline...

NIINKUIN ANANAS JA KOOKOS

Kuva
"Ollaan ystäviä, jookos? Ollaan ananas ja kookos. Ollaan rypäle ja rusina, syödään pipareita tusina,  olet uskomattoman tärkeä = ei kukaan saa sydäntäsi särkeä!"  (Reetan loru sivulta www.positiivarit.fi) Ja mielestäni juuri sellaisia ystävät ovat,  niinkuin tämä vanha loru sanoo. Jokaisella meillä on hyvät ja huonot puolemme. Toisinaan olemme kuin kukoistava rypäle ja toisinaan taas kuin rusina, josta on imetty viimeisetkin mehut. Ananaksen ja kookoksen eriäväisyyksistä puhumattakaan. Olemme jokainen erilaisia ja näemme myös ystävyyden eri tavalla. Usein se myös toimii eri ihmisten kanssa aivan toisella tavalla kuin toisten. Uskon että ystävyydessä jokaisen tulee löytää se omanlainen yhteys ystävänsä kanssa. Minulla on erittäin paljon ystäviä, joista vain murto-osan päästän todella lähelle itseäni. Mistäkö tämä johtuu? Osittain ainakin siitä, että menneisyyteni on jättänyt minuun erilaisia haavoja ja näiden takia on ollut esimerkiksi hankalaa lu...

ANTEEKSIANTAMISEN VOIMA

Kuva
Ymmärräthän tätä tekstiä lukiessasi, että en oleta sinun toimivan samalla tavalla omassa elämässäsi.  Nämä ovat jokaisen omia valintoja ja tässä tekstissä käsittelen omakohtaisia kokemuksiani ja minun kohdallani ne ovat toimineet täydellisesti.   Haluan puhua tänään anteeksiannosta ja siitä, mitä kaikkea se mielestäni voi pitää sisällään.   Minua satutettiin jo lapsena ja nuorena.  Henkilökohtaisia ja koskemattomuuden rajojani rikottiin pahalla tavalla,  minua käytettiin hyväksi ja minua kiusattiin ja uhkailtiin. Minulle läheisin ja rakkain ihminen (eli oma äitini) pahoinpideltiin monta kertaa minun vieressäni. Parisuhteessa minua petettiin ja minusta tehtiin toinen nainen. Voitte vain kuvitella miten paljon katkeruutta tällaiset kokemukset ja soppa saa aikaiseksi. Aloin kuitenkin jossain vaiheessa tajuamaan, että vaikka kuinka vihaisin minua satuttaneita ihmisiä, se ei muuttaisi loppupeleissä mitään. En tulisi saamaan mennyttä takaisin ...

IHANA, KAMALA KOULUMAAILMA

Kuva
Tämä sopivasti ajankohtainen aihe laskeutui äsken mun sydämelle.  Nyt kun keltaisia lippalakkeja on ilmestynyt katukuvaan ja yksi tänne kotiinkin, laittaa se väkisinkin miettimään ja muistelemaan omaa kouluaikaani. Oma käsitykseni koulumaailmasta on raaka. Näen useinkin koulumaailman niin, että siellä tapahtuu paljon kiusaamista ja toisten ulkopuolelle jättämistä. Äitinä pahin pelko varmaan onkin se, että sellainen sattuisi oman lapsen kohdalle. Vaikka lasta kuinka neuvoisi toimimaan kiusaamistilanteissa, ei se silti välttämättä läheskään aina mene niin, että lapsi toimisi ohjeiden mukaan. Miten moni oikeasti uskaltaa kertoa aikuiselle että muut kiusaa? Pelätäänköhän siinä sitä, että kiusaajat suuttuvat vielä entistä enemmän? Kun muistelen omaa menneisyyttäni alakoulussa, en rehellisesti sanottuna muista siitä paljoakaan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että omat lapsuuden traumani ovat olleet niin pinnalla, etten ole pystynyt näkemään kaikkia asioita tällä hetkel...