En ole hetkeen taas kirjoitellut tänne, kun omassa elämässäni on ollut vähän kaikenlaista meneillään,
mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.
Haluan yhä pitää blogin kirjoittamisen rentona ja
täysin vapaaehtoisena, enkä aio ottaa sen
kirjoittamisesta sen enempää mitään paineita.
Mutta nyt tämänkertaisiin ajatuksiini, nimittäin tulevaan talveen ja sen tuomaan kaamokseen
joka lähestyy taas pikkuhiljaa sekä myös vähän muistelmia viime syksystä.
Ja vaikka siihen vielä onkin aikaa, niin nyt jo nämä pimenevät päivät ja kylmyys kyllä vievät super äkkiä voimat. Itselleni henkilökohtaisesti syksy ja alkutalvi ovat
äärettömän vaikeaa aikaa, vain lähinnä niiden tuoman pimeyden takia.
Syksyllä tosin on hyvin kaunista ja syksy myös symboloi minulle muutosta.
Kun vanha lähtee, niin uusi voi tulla tilalle, mutta se myös kertoo pian saapuvasta talvesta ja sen mukana tulevista kylmyydestä ja pimeydestä.
Viime talvi oli kyllä äärimmäisen raskas ja vaikea.
Tottakai siihen vaikutti myös se,
että silloin minulla oli valtavia ongelmia terveyden kanssa. Ongelmat onneksi kuitenkin loppuivat viime keväänä ja siitä alkaen olen voinut paljon paremmin.
Olen tosin joutunut myös tekemään muutoksia omien elämäntapojeni suhteen,
edesauttaakseni hyvinvointiani.
Olen mm. aloittanut säännöllisen paastoamisen ja muuttanut ruokavaliotani.
Aluksi paastosin vain kaksitoista tuntia vuorokaudessa, joka on ihan normaalia useille ihmisille.
Silti minulle sekin tuntui hurjalta, kun olin tottunut napostelemaan vielä todella myöhään illalla ja syömään heti tosi aikaisin aamulla. Nyt olen kuukauden ajan paastonnut kuusitoista tuntia vuorokaudessa ja vatsa on voinut todella hyvin. Olen myös ollut jo pidemmän aikaa ilman kahvia ja suklaata. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota siihen, että söisin sokeria todella vähän, sillä aiemmin se on koukuttanut minua pahasti, eikä sitä ole seurannut mitenkään hyvä olokaan.
Kuva: Outi Mähönen
Tänä syksynä minulla on hyvä ja toiveikas olo.
Ainoastaan jännitän kylmää ja pimeää talvea ja sitä, että miten siitä taas selviää.
Talvisin olen paljon väsyneempi ja silloin minulla on myös voimakkaammat niskaoireet,
koska kylmyys pahentaa jännitysniskaa ja siihen liittyviä muita juttuja.
Odotan kuitenkin joka vuosi kovasti joulua.
Itseasiassa sen odottaminen usein alkaa minulla jo syys-lokakuussa ja onkin syksyn kohokohta.
Olen siis todellakin jouluihminen!
Syön hyvin vitamiineja ja D-vitamiiniakin käytän yleensä ympäri vuoden vähentääkseni väsymystä.
Minulla on myös kirkasvalolamppu, jonka käyttöä on tarkoitus opetella nyt tulevana talvena.
Kun vuonna 2017 lähdin talveksi Havaijille ja sen kevään myös vietin lähetystyössä Afrikassa,
olin paljon pirteämpi eivätkä niskaoireetkaan vaivanneet juuri ollenkaan normaaliin verrattuna.
Oli ihanaa viettää talvi lämpimässä.
Kuitenkin samaan aikaan huomasin kaipaavani Suomen kevättä todella kovasti,
koska se on minulle myös hyvin merkityksellistä aikaa.
Kuva: Outi Mähönen
mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.
Haluan yhä pitää blogin kirjoittamisen rentona ja
täysin vapaaehtoisena, enkä aio ottaa sen
kirjoittamisesta sen enempää mitään paineita.
Mutta nyt tämänkertaisiin ajatuksiini, nimittäin tulevaan talveen ja sen tuomaan kaamokseen
joka lähestyy taas pikkuhiljaa sekä myös vähän muistelmia viime syksystä.
Ja vaikka siihen vielä onkin aikaa, niin nyt jo nämä pimenevät päivät ja kylmyys kyllä vievät super äkkiä voimat. Itselleni henkilökohtaisesti syksy ja alkutalvi ovat
äärettömän vaikeaa aikaa, vain lähinnä niiden tuoman pimeyden takia.
Syksyllä tosin on hyvin kaunista ja syksy myös symboloi minulle muutosta.
Kun vanha lähtee, niin uusi voi tulla tilalle, mutta se myös kertoo pian saapuvasta talvesta ja sen mukana tulevista kylmyydestä ja pimeydestä.
Viime talvi oli kyllä äärimmäisen raskas ja vaikea.
Tottakai siihen vaikutti myös se,
että silloin minulla oli valtavia ongelmia terveyden kanssa. Ongelmat onneksi kuitenkin loppuivat viime keväänä ja siitä alkaen olen voinut paljon paremmin.
Olen tosin joutunut myös tekemään muutoksia omien elämäntapojeni suhteen,
edesauttaakseni hyvinvointiani.
Olen mm. aloittanut säännöllisen paastoamisen ja muuttanut ruokavaliotani.
Aluksi paastosin vain kaksitoista tuntia vuorokaudessa, joka on ihan normaalia useille ihmisille.
Silti minulle sekin tuntui hurjalta, kun olin tottunut napostelemaan vielä todella myöhään illalla ja syömään heti tosi aikaisin aamulla. Nyt olen kuukauden ajan paastonnut kuusitoista tuntia vuorokaudessa ja vatsa on voinut todella hyvin. Olen myös ollut jo pidemmän aikaa ilman kahvia ja suklaata. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota siihen, että söisin sokeria todella vähän, sillä aiemmin se on koukuttanut minua pahasti, eikä sitä ole seurannut mitenkään hyvä olokaan.
Kuva: Outi Mähönen
Tänä syksynä minulla on hyvä ja toiveikas olo.
Ainoastaan jännitän kylmää ja pimeää talvea ja sitä, että miten siitä taas selviää.
Talvisin olen paljon väsyneempi ja silloin minulla on myös voimakkaammat niskaoireet,
koska kylmyys pahentaa jännitysniskaa ja siihen liittyviä muita juttuja.
Odotan kuitenkin joka vuosi kovasti joulua.
Itseasiassa sen odottaminen usein alkaa minulla jo syys-lokakuussa ja onkin syksyn kohokohta.
Olen siis todellakin jouluihminen!
Syön hyvin vitamiineja ja D-vitamiiniakin käytän yleensä ympäri vuoden vähentääkseni väsymystä.
Minulla on myös kirkasvalolamppu, jonka käyttöä on tarkoitus opetella nyt tulevana talvena.
Kun vuonna 2017 lähdin talveksi Havaijille ja sen kevään myös vietin lähetystyössä Afrikassa,
olin paljon pirteämpi eivätkä niskaoireetkaan vaivanneet juuri ollenkaan normaaliin verrattuna.
Oli ihanaa viettää talvi lämpimässä.
Kuitenkin samaan aikaan huomasin kaipaavani Suomen kevättä todella kovasti,
koska se on minulle myös hyvin merkityksellistä aikaa.
Kuva: Outi Mähönen
"Lupauksesi saavat minut näkemään pitkälle. Toivoni on sinussa tänäänkin."
-Netta
-Netta
Kommentit
Lähetä kommentti