OTE LAPSUUDESTA

Tässä postauksessa ajattelin hiukan kertoa teille itsestäni ja mm. siitä,
että minkälaisesta taustasta minä tulen.
Tulen tekemään nuoruusajastani erillisen postauksen, sillä asiaa on vain niin paljon,
ettei se millään mahtuisi tähän samaan postaukseen.
Lisäksi tulen varmasti puhumaan jatkossa myös enemmän menneisyydestäni,
mutta ajattelin että jostain on hyvä nyt kuitenkin aloittaa.

Läheisteni ja perheenjäsenteni yksityisyyttä suojellakseni
en käytä tekstissä kenenkään nimiä ja ymmärräthän myös sen,
että tämä kirjoitukseni kertoo siitä,
millä tavalla minä itse olen asiat henkilökohtaisesti omassa elämässäni kokenut
ja miltä juuri minusta on tuntunut käydä näitä asioita läpi.
Jokaisella henkilöllä, joka elämääni on vaikuttanut,
on varmasti omanlaisensa kokemus asioista
ja myös moni muu olisi saattanut asiat kokea täysin eri tavalla kuin minä.

Mutta asiaan..

Perheeni ei ole koskaan ollut uskossa, siispä en ole myöskään itse saanut kristillistä kasvatusta. Perheeni ei oikeastaan omasta mielestäni uskonut sen kummemmin juuri mihinkään,
joten asiat jotka mieleeni jäivät liittyen mihinkään "uskonasioihin",
olivat koulussa oleva evoluutioteorian opetus,
 joka oli mielestäni jollain tavalla hyvin vajavainen, 
eikä puhutellut minua tarpeeksi vielä silloinkaan,
sekä äitini usein rukoilema iltarukous.
En siinäkään tosin ymmärtänyt asioita sen kummemmin, mutta toi se jonkinlaista toivoa siihen,
että on olemassa joku joka suojelee meitä.
Uskoin jollain tavalla Jumalan olemassaoloon ja siihen, että täytyy olla olemassa hyvä ja paha,
että tämä maailma jotenkin pysyisi tasapainossa.
Lapsuuteeni liittyy paljon pelkoja ja hylkäämisen kokemuksia.
Tietenkin osa näistä tuli väistämättä,
kun vanhempien täytyi olla jatkuvasti töissä tienatakseen perheellemme rahaa.
Olin siis usein hoidossa päiväkodissa viettäen siellä myös öitä ja tunsin oloni turvattomaksi.





                                                           






Se, että suvussani oli alkoholismia ei yhtään helpottanut lapsuuttani.
Joku oli jatkuvasti kännissä, jopa Joulunakin.
Haluan painottaa tässä tekstissäni,
että rakastan läheisiäni, enkä ole heistä kenellekkään katkera mistään mitä elämässäni on tapahtunut.
Olen saanut käsitellä kaikkia asioita jo vuosia ja myös kirjoittamalla päässyt niistä hyvin yli.
Haluan kuitenkin jakaa joitakin asioita myös sen takia, että ne saattavat olla avuksi tai rohkaisuksi jollekulle toiselle, joka painii samanlaisissa kuvioissa.
Minulta kysyttiin hiljattain, että voisinko kertoa lapsuudestani jonkun valoisan muiston.
Siinä hetkessä en muistanut yhtäkään sellaista ja se järkytti minua.
Aina, kun mieleeni juolahti joku hyvä muisto niin meni se pilalle sillä,
että joku on ollut silloinkin humalassa. Siispä en saanut kiinni mistään hyvästä muistosta.
Nyt kuitenkin aivan hiljattain mieleeni palasi muisto siitä, kun saimme rakentaa puuhun majan ja laskea sieltä aina vaijeria pitkin takaisin alas.
Tätä muistoa muistellessa, kun tutkailin ja mietin sitä mielessäni,
niin yllätyksekseni en löytänyt siitä mitään pahaa tai negatiivista.
Se oli hyvä muisto ja ihanaa oli se, että vanhemmat antoivat minun ja veljeni nauttia elämästä ja kokeilla kaikkea kivaa, eivätkä ylisuojelleet meitä.
Usein kun on paljon traumoja, on hankalaa saada kiinni siitä, mitä hyvää on kokenut.
Uskon että omalla kohdallani mieleeni alkaa pikkuhiljaa palautumaan enemmän ja enemmän näitä hyviä muistoja ja odotan niitä myös innolla!

         

Kiitos kun sain jakaa vähän lapsuuttani kanssasi!



-Netta