"Ollaan ystäviä, jookos?
Ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina, olet uskomattoman tärkeä
= ei kukaan saa sydäntäsi särkeä!"
(Reetan loru sivulta www.positiivarit.fi)
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina, olet uskomattoman tärkeä
= ei kukaan saa sydäntäsi särkeä!"
(Reetan loru sivulta www.positiivarit.fi)
niinkuin tämä vanha loru sanoo.
Jokaisella meillä on hyvät ja huonot puolemme. Toisinaan olemme kuin kukoistava rypäle ja toisinaan taas kuin rusina, josta on imetty viimeisetkin mehut.
Ananaksen ja kookoksen eriäväisyyksistä puhumattakaan.
Olemme jokainen erilaisia ja näemme myös ystävyyden eri tavalla. Usein se myös toimii eri ihmisten kanssa aivan toisella tavalla kuin toisten.
Uskon että ystävyydessä jokaisen tulee löytää se omanlainen yhteys ystävänsä kanssa.
Minulla on erittäin paljon ystäviä, joista vain murto-osan päästän todella lähelle itseäni.
Mistäkö tämä johtuu? Osittain ainakin siitä, että menneisyyteni on jättänyt minuun
erilaisia haavoja ja näiden takia on ollut esimerkiksi hankalaa luottaa ihmisiin.
Vaikka puhun avoimesti asioistani niin se ei tarkoita, että ihmiset tietäisivät minusta läheskään kaiken tai että voisin olla heidän edessäni täysin avoin ja rikkinäinen kaikkine virheineni.
Uskon että ystävyydessäkin toimii hyvinä ohjeina tämä Raamatusta lainattu kohta, joka kertoo mitä rakkaus on ja miten se ei käyttäydy:
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." (1. Kor. 13:4-7)
Usein meidän on kuitenkin hyvin hankalaa noudattaa tällaisia neuvoja.
Liian usein ihmiset ovat kateellisia toisilleen, eivätkä osaa iloita toisen menestyksestä tai onnesta.
Jotenkin kuvitellaan, että se on itseltä pois, kun toinen onnistuu jossain.
Myös oma jatkuva ”uhriutuminen” voi viedä ystävältä voimat.
Tai jos on tarve saada olla itse jatkuvasti nostettu, mutta ei ole valmis näkemään virheitä omassa käytöksessään tai panostamaan toisiin, sekin vie voimat.
Uskon, että ystävyys ja sen rakentaminen on koko elämän mittainen matka, eikä se varmasti aina tule olemaan helppo tie. Omasta mielestäni ystävyyden tulisi olla ehdotonta, lukuunottamatta tietenkin tiettyjä perusasioita, kuten luottamusta.
Tutkiskelin hiukan tarkemmin tuota "ehdoton" -sanaa ja sitä, mitä se merkitsee.
Se tarkoittaa esimerkiksi rajoittamatonta ja täydellistä. Mielestäni siihen olisi hyvä pyrkiä myös ystävyyssuhteissa, vaikka onhan se selvää, ettei mikään suhde keidenkään ihmisten välillä voi olla täydellinen. Siinä on kuitenkin hyvä motivaatio ystävyydelle, kun siihen pyrkii.
Huomaan, että minulle ystävyydessä on tullut heti seinä vastaan silloin, kun minulta on alettu vaatimaan asioita. Silloin en tunne enää vapautta siinä suhteessa ja minua on alkanut ahdistaa. Myös todella monenlaisia kamppailuita olen käynyt ystävyyssuhteissani läpi nuoruudestani saakka.
Yksi parhaista ystävistäni onkin säilynyt rinnallani kaikki nämä vuodet. En sano, etteikö meillä olisi ollut ongelmia ja riitoja. On ollut ja välillä todella pahojakin, mutta olemme osanneet selvittää ne ja ne ovat myös tuoneet rohkeutta ottaa asiat jatkossa avoimemmin esille.
Avoimuus ja rehellisyys ovatkin siis mielestäni mielettömän tärkeitä avaimia ystävyydessä.
Jos ei toiselle puhu asioista, niin on turha odottaa mitään muutostakaan tapahtuvaksi. Tutustuin myös yhteen parhaista ystävistäni vain kaksi vuotta sitten. Hän on tämä kuvissa esiintyvä Mimmi. Olemme kuin yö ja päivä, mutta toisaalta meissä on hyvin paljon samaa. Jollain tavalla erilaisuutemme ansiosta me täydennämme toisiamme. Mutta mielestäni on myös raaka tosiasia, että kaikkien kanssa ei vaan synkkaa samalla tavalla kuin toisten. Miksi sitten vääntää ystävyyttä väkisin? Siinähän kuluttaa vain omat voimavarat kokonaan. Mielestäni kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta kaikkien kanssa ei ole pakko olla kovin läheinen.
Tämän tekstin kuvat on ottanut Outi Mähönen.
Usein meidän on kuitenkin hyvin hankalaa noudattaa tällaisia neuvoja.
Liian usein ihmiset ovat kateellisia toisilleen, eivätkä osaa iloita toisen menestyksestä tai onnesta.
Jotenkin kuvitellaan, että se on itseltä pois, kun toinen onnistuu jossain.
Myös oma jatkuva ”uhriutuminen” voi viedä ystävältä voimat.
Tai jos on tarve saada olla itse jatkuvasti nostettu, mutta ei ole valmis näkemään virheitä omassa käytöksessään tai panostamaan toisiin, sekin vie voimat.
Uskon, että ystävyys ja sen rakentaminen on koko elämän mittainen matka, eikä se varmasti aina tule olemaan helppo tie. Omasta mielestäni ystävyyden tulisi olla ehdotonta, lukuunottamatta tietenkin tiettyjä perusasioita, kuten luottamusta.
Tutkiskelin hiukan tarkemmin tuota "ehdoton" -sanaa ja sitä, mitä se merkitsee.
Se tarkoittaa esimerkiksi rajoittamatonta ja täydellistä. Mielestäni siihen olisi hyvä pyrkiä myös ystävyyssuhteissa, vaikka onhan se selvää, ettei mikään suhde keidenkään ihmisten välillä voi olla täydellinen. Siinä on kuitenkin hyvä motivaatio ystävyydelle, kun siihen pyrkii.
Huomaan, että minulle ystävyydessä on tullut heti seinä vastaan silloin, kun minulta on alettu vaatimaan asioita. Silloin en tunne enää vapautta siinä suhteessa ja minua on alkanut ahdistaa. Myös todella monenlaisia kamppailuita olen käynyt ystävyyssuhteissani läpi nuoruudestani saakka.
Yksi parhaista ystävistäni onkin säilynyt rinnallani kaikki nämä vuodet. En sano, etteikö meillä olisi ollut ongelmia ja riitoja. On ollut ja välillä todella pahojakin, mutta olemme osanneet selvittää ne ja ne ovat myös tuoneet rohkeutta ottaa asiat jatkossa avoimemmin esille.
Avoimuus ja rehellisyys ovatkin siis mielestäni mielettömän tärkeitä avaimia ystävyydessä.
Jos ei toiselle puhu asioista, niin on turha odottaa mitään muutostakaan tapahtuvaksi. Tutustuin myös yhteen parhaista ystävistäni vain kaksi vuotta sitten. Hän on tämä kuvissa esiintyvä Mimmi. Olemme kuin yö ja päivä, mutta toisaalta meissä on hyvin paljon samaa. Jollain tavalla erilaisuutemme ansiosta me täydennämme toisiamme. Mutta mielestäni on myös raaka tosiasia, että kaikkien kanssa ei vaan synkkaa samalla tavalla kuin toisten. Miksi sitten vääntää ystävyyttä väkisin? Siinähän kuluttaa vain omat voimavarat kokonaan. Mielestäni kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta kaikkien kanssa ei ole pakko olla kovin läheinen.
Tämän tekstin kuvat on ottanut Outi Mähönen.
Kommentit
Lähetä kommentti